Hometta, oluita ja uusia ihmisiä

Tässä blogitekstissä käsittelen (Janne) Suomen ja Irlannin ilmastossa ja luonnossa selvästi havaittavissa olevista eroista ja kerron viikon kohokohdista, kuten Tinder-, eikun Jodel-treffeistä.

Olemme todistaneet jo moneen kertaan sen, että Irlannin ilmasto on tasaisen kostea ja säätyyppi voi muuttua kymmenessäkin minuutissa aivan toisenlaiseksi. Suomen sääennusteissa pystytään arvioimaan sateen alkamis- ja päättymisajankohta sademäärän (mm) ohella melko tarkasti, mutta täällä sade-ennusteet eivät pidä lainkaan paikkaansa. Jos päiväksi on luvattu pilvistä tai sadetta, niin päivän aikana sataa varmasti, mutta sateen määrä ja sen kesto eivät noudata ennustetta. Luulen, että tämä johtuu siitä, suuri osa Eurooppaa kastelevista matalapaineista saa alkunsa Pohjois-Atlantin yllä ja kulkee muodostumisen vielä osin ollessa kesken Irlannin ylitse kohti Euroopan mannerta. Sade ei ole täällä koskaan useaa tuntia jatkuvaa niin kuin välillä Suomessa :D, vaan se kestää arvioni mukaan vain 2-15 minuuttia. Pilvisen/sateisen päivän aikana näitä 2-15 minuutin suihkuja tulee kuitenkin toistuvasti ja muuten on tasaisen pilvistä. Sääennusteet voivat kuitenkin pitää havaintojemme mukaan Irlannissa paikkansa silloin kun on luvattu aurinkoista säätä.

Tasaisen kostea Irlannin ilmasto on aiheuttanut minulle ja Venlalle ongelmia asunnossamme. Olemme havainneet, että yhdestä asuntomme seinästä valuu ajoittain vesipisaroita ja sen pinnalle muodostuu homepisaroita. Tällä viikolla saimme kauhistuksemme havaita, että mitään tavaroita ei voi pitää kaappien lattiantasossa olevilla hyllyillä, sillä ne homehtuvat. Minun rinkka oli ollut koko vaihdon ajan vaatekaapin lattialla ja se oli kauttaaltaan pienien homekasvustojen peittämä. Pesin rinkan matonpesuaineella ja nyt se on ehkä taas kunnossa. Lisäksi yöpöydän alimmassa laatikossa ollut lompakkoni homehtui, onneksi setelit sentään eivät :D. Tästä lähtien pidämme kaikkia kaappien ja vetolaatikoiden ovia vähän raollaan, etteivät homeongelmat toistu. Huoneen sähkökäyttöisiä pattereitakin tulee pitää useampi tunti päivässä päällä kosteuden vähentämiseksi.

Irlannin luonto on ollut tammi-helmikuun ajan kuin suomalainen lämmin loppusyksy. Vaikka puut pudottavatkin lehtensä talveksi, niiden runkoja ja kaikkia kivimuureja peittävät ikivihreät köynnöskasvit, kuten muratit. Myös kaupunkeja ympäröivä maisema on Irlannissa talvella vehreää, koska täällä on paljon laidunnettavia nurmialueita, joilla ruoho kasvaa jatkuvasti. Lehmät, lampaat ja hevoset myös laiduntavat ulkona ympäri vuoden. Suuri ero Irlannin luonnossa Suomen luontoon nähden on puiden vähyys. Täällä teiden varsilla kasvaa vain matalia pensaita ja muuten maisema on vehreää laidunmaata/niittyä tai avointa kivikkoa. Puita kasvaa kaupunkien istutettujen puurivien lisäksi lähinnä vain jokien ja purojen varsilla tai vuoristojen läheisyydessä. Ilmeisesti metsät on kaadettu täältä aikoinaan samaan tapaan kuin Englannista. Irlanti on yksi maailman pienimmistä maista metsän peittävyyden osalta. Teiden varsille on täällä kyllä jälkikäteen istutettu pieniä metsiköitä, mutta ne ovat arvioni mukaan 15-20-vuotiaita. Istutetut metsiköt kasvavat lisäksi tiheikköinä, joita ei hoideta. Puulajien kirjo on täällä suurempi kuin Suomessa. Täällä on useita Pohjois-Amerikkalaisia pihtalajeja ja jopa pyökkiä. Kevään kukkivat sipulikasvit, kuten lumikellot, krookukset, narsissit ja tulppaanit ovat olleet koko talven täällä valmiudessa kukkia. Niissä on jo kukkavarret valmiina aukeamaan sään lämmetessä. Olen jo bongannut kevään varhaisimpia narsissi- ja krookuslajeja kukassa.

Kevään varhaisimmat narsissit kukassa.
Siirrytäänpä sitten tämän viikon tapahtumiin. Alkuviikolla minulla alkoi jonkinlainen flunssa. Siinä oireena oli vain kurkkukipu ja yskä, eikä ollenkaan kuumetta. En osallistunut järjestötoimintaan alkuviikolla, koska en halunnut tulla kipeämmäksi tai tartuttaa mahdollista flunssaa muihin. Myös kämppiksellämme, Sisselillä ilmeni samankaltaisia oireita. Vilustuimmekohan edeltävän viikonlopun reissulla Cork-kaupungissa vai voisiko kurkkukivulla olla yhteys homehtuneeseen rinkkaan, joka nyt on pesty. Tiistai-iltana oli kuitenkin minun ja Venlan vuoro tehdä suomalaista ruokaa kämppiksillemme. Valmistimme pääruuaksi sienikastketta ja uunijuureksia, joita tarjoiltiin pienikokoisten keitettyjen perunoiden kanssa. Ruuan yhteydessä syötiin leivän sijaan Venlan omin kätösin leipomia karjalanpiirakoita, jotka olivat maailman parhaita <3. Venla myös leipoi jälkiruuaksi uunissa pannukakun, joka myöskin sulatti kaikkien sydämet kermavaahdon, mustikoiden ja mansikoiden kera. Meillä oli kovat paineet ruuan valmistamisen suhteen, mutta onnistuimme siinä mielestäni erityisen hyvin. Hankalaa oli mielestämme päättää kasvisruoka, joka olisi perinteistä Suomessa. Keksimme kyllä niin monia perinteisiä suomalaisia liharuokia.
Pääruoka ja karjalanpiirakoita.
Pannaria jälkiruuaksi.
Torstaina kurkkukivun jo vähän helpottuessa uskaltauduin pingis-klubin pelivuorolle, jossa oli edelliskertaan nähden paljon pelaajia paikalla. Pöydät eivät tällä kertaa riittäneet kaksinpeleihin, joten pelasin paljon nelinpelejä. Nelinpeleissä joutui myös tutustumaan useampaan ihmiseen kuin kaksinpeleissä. Tutustuin vuorolla paremmin kahteen Pohjois-Amerikkalaiseen vaihto-opiskelijaan sekä virolaiseen opiskelijaan, joka teki sekä kandidaatintutkintonsa että maisteritutkintonsa Irlannissa. Virolainen pelaaja opiskeli Galwayssä neljättä vuottaan ja sanoi, että olen ainoa suomalainen vaihto-opiskelija neljän vuoden aikana, joka on osallistunut pingis-klubin toimintaan.

Perjantaina kävimme ainoan luentomme jälkeen Venlan ja Sisselen kanssa kaupungilla Goyas-nimisessä kahvilassa maistamassa tutoreiden meille kehumia suklaakakkuja kahvin kera. Venla oli odottanut kahvilaan pääsyä pitkään ja suklaakakku vaikutti maistuvan hyvältä :P. Perjantai-iltana repäsimme ja lähdimme Siselen kanssa Jodel-treffeille. Sissel oli nimittäin viestitellyt Galwayn Jodel-kanavassa kahden tanskalaisen tytön kanssa ja päätimme lähteä perjantai-illan kunniaksi oluelle heidän kanssaan Skeff Late Bar-nimiseen kuppilaan. Kyllähän se vähän jännitti tavata internetin kautta uusia ihmisiä, mutta ilta oli lopulta hauska. Nämä kaksi tanskalaista naista olivat tulleet Irlantiin vasta kolme päivää sitten ja olivat vielä arkoja puhumaan englantia. Sissel puhuikin heidän kanssaan paljon tanskaa, jota Venlan kanssa mielenkiinnolla kuuntelimme. Toki itsekin olin todella arka puhumaan englantia ensimmäisten viikkojen aikana täällä ja vieläkin vähän arkailen puhumista. Tanskalaiset naiset tekevät työharjoitteluaan Irlannissa ja luultavasti tapaamme heidät vielä vaihto-opiskelujaksomme aikana.
Kakut on syöty ja olo on energinen.

Lauantaina lähdimme Venlan ja Sisselen kanssa yliopiston Erasmus-järjestön retkelle Moherin kalliojyrkänteille, jotka sijaitsevat noin 70 kilometrin päässä Galwayn kaupungista. Lähdimme lauantaiaamuna pikkubussilla yliopiston päärakennusten edestä ajamaan kohti määränpäätämme, mutta Healy tours-matkatoimiston opas ja samalla pikkubussin kuljettaja houkutteli meidät vierailemaan matkan aikana myös Aliwee Cave-nimisessä luolastossa. Luolassa saimme opastetun kierroksen, jossa meille kerrottiin karhujen asuneen muinaisina aikoina luolastossa, vaikka aiemmin Irlannissa ei uskottu eläneen karhuja ollenkaan. Lisäksi näimme luolastossa hienoja vesiputouksia sekä kalkkikivimuodostumia. Koska matkatoimiston opas halusi kertoa meille paljon ajomatkan aikana Irlannin historiasta ja pysähtelimme ottamaan useassa kohteessa valokuvia, olimme vasta iltapäivällä Moherin kalliojyrkänteillä. Maisemat Atlantin valtamerelle olivat henkeä salpaavia ja nautimme niistä useita valokuvia ottaen. Paikoin jyrkänteillä oli mutaista ja liukasta kuurosateista johtuen. Näimme erään turistin kaatuvan ja pyörivän mudassa oikein toden teolla. Jaoimme tapahtuneelle myötähäpeää. Lauantain reissun päätteeksi kävimme ostamassa makuoluita kauppakeskuksesta Venlan ja Sisselen kanssa, joista nautiskelimme illan korttipelejä pelaten.
Venlan tekemä GIF-tiedosto Moherin kalliojyrkänteistä.
Perjantai-illan Stoutit.

-Janne

2 Comments

  • 15. helmikuuta 2017 klo 23.20 | Permalink

    Hei mahtavaa kuulla, että teillä on kaikki hyvin ja menee hienosti! Kosteus kuuluu Irlantiin ;)
    Nauttikaahan loppuajasta täysillä!

    Ps. Niitä dehumidifier-pusseja äkkiä huoneeseen rautakaupasta ;)
    http://www.woodies.ie/unibond-aero-360-pure-humidity-device-1099999

  • 19. helmikuuta 2017 klo 14.10 | Permalink

    Kiitos vinkistä! :D

  • Leave a Reply