Tämän blogitekstin kirjoittaminen venähtikin vähän myöhemmäksi, koska oltiin yhden yön kestäneellä retkellä Connemaran kansallispuistossa. Matkan järjesti kaksi yliopiston järjestöä ja sen tarkoituksena oli tutustua syötäväksi kelpaaviin merileviin. Oli aika jännää. Saimme opastetun kierroksen ympäri rantaa, minkä aikana maistelimme erilaisia merileviä tuoreeltaan. Noria, punaleviä ja vaikka mitä kaikkee. Omasta mielestäni levien mauissa ei ollut paljoakaan eroja, paitsi yhdessä, jonka maku oli tavallaan vähän tulinen. Paikka, josta keräsimme merilevää, oli upea ja mikä parempaa myös sää oli aurinkoinen! Ihan kuin oltaisiin oltu jossain välimeren lomakohteessa. Tosin kylmä viima mereltä ja alhaiset celciusasteet eivät olleet aivan sitä mitä sellaiselta maisemalta ehkä odottaisi.
Keräsimme merilevää myös mukaan sillä ajatuksenamme oli kokata merilevästä jotain syötävää illalle. Kukaan porukastamme ei ollut kyllä koskaan tehnyt mitään tuoreesta merilevästä. Merileväretkeltä selvittyämme siirryimme majoituspaikkaamme, joka sijaitsi Letterfrack-nimisessä pienessä kylässä. Hostelli oli oikein kotoisa. Makuusalit tosin olivat todella kylmät ja koko hostellissa taisi olla vain yksi huone, joka oli todella lämmin: olohuone. Melkein koko retkiporukka siis valtasi tämän olohuoneen illan ajaksi. Saman päivän aikana päätimme myös lähteä patikoimaan Diamond Hill:n huipulle. Patikointireitti lähti melkein hostellimme takapihalta. Kiipeäminen kesti noin puolitoista tuntia ja maisemat olivat upeat. Huipulta näimme mm. Kylemore Abbeyn, minne olimme tehneet reissun muutama viikko sitten. Ja no näkihän sieltä paljon muutakin, sillä päivä oli niin kirkas. Monet irlantilaiset ovatkin täällä oloaikanamme sanoneet että olemme onnekkaita kun tulimme juuri nyt Irlantiin, sillä talvi on ollut poikkeava. Yleensä talvella Irlannissa sataa paljon ja on kosteaa sekä melko kylmää. Nyt olemme saaneet nauttia useista aurinkoisista päivistä.
Illalla söimme kokattua merilevää, minkä maku ei ollut ollenkaan yhtä vahva kuin mitä se oli tuoreena. Mutta ihan hyvää kuitenkin. Ilta huipentui kun pelasimme korttia ja muita pelejä. Joukkoomme liittyi ryhmä brasiliasta ja ilta menikin hyvin rattoisasti pelaten ja naureskellen.
Aamuherätyksen hoiti hostellin pihapiirissä asustava kukko. Herätys tuli mukavasti noin klo 6 aikoihin. Jatkoimme kuitenkin uniamme vielä yhdeksään, milloin aamupala tarjoiltiin. Aamupala oli yllättävän hyvä hostellin aamupalaksi. Saimme puuroa, leipää, hedelmiä, kananmunia ja mikä tärkeintä kahvia. Aamupalan jälkeen suuntasimme pienelle kävelyllä hostellin takaa lähtevälle luontopolulle. Polun alue oli Irlantilaiseksi maastoksi hyvin epätavanomainen sillä sitä ympäröivät puut. Kävely puiden keskellä oli kuitenkin hyvin lyhyt.
 |
| Kerätyn merilevän kokkailua |
 |
| Viikonlopun tunnelmat |
 |
| Hostellin maskotti |
 |
| Tämä vaati keskittymistä ja käden vakautta |
Olen yrittänyt miettiä tämän viikon aikana, mitä haluaisin sanoa Irlannista ja Galwaysta. Ollaan jo aika paljon kerrottu, mutta ehkä tässä tekstissä voisin käsitellä hiukan millaisia eroja olen huomannut Irlannin ja Suomen välillä. En ole enää ihan varma mitä Janne on jo tässä blogissa käsitellyt, joten toistoa voi ilmetä.
Ensimmäisenä huomasimme tottakai vasemmanpuolisen liikenteen, mihin totuttelu on ehkä vieläkin kesken. Huomaan edelleen välillä katsovani ihan väärään suuntaan ylittäessäni tietä. Muita liikenteeseen liittyviä, juttuja on myös se että täällä suuriosa ihmisistä ajaa autolla jokapaikkaan. Galway on mielestäni pieni kaupunki ja autojen määrä on välillä yllättävä. Tämän viikon perjantaina saimme esimerkiksi todistaa suurehkon liikenneruuhkan, kun autoja oli jonossa noin kahden kilometrin matkan eivätkä ne oikeastaan liikkuneet minnekään. Tavallaan ymmärrän autoilla liikkumisen sillä kävelykadut ovat erittäin ahtaita sekä pyöräily tapahtuu yleensä autokaistoilla, mikä välillä näyttää melko pelottavalta. Myös sateinen ilmasto voi olla syy autojen suurelle määrälle.
Jokapäiväisessä elämässä olemme törmänneet myös talojen rakenteiden erillaisuuksiin. Irlannissa taloja ei ole rakennettu kauhean eristäviksi, joten tuuli ja kosteus pääsevät helposti ikkunoista sisään, mikä aiheuttaa tietenkin vilunväreitä ja ikävää hometta seinille. Nämä ongelmat voi tietenkin ratkaista pitämällä pattereita päällä, mutta sähkö Irlannissa on kuulemma todella kallista ja on hyvin todennäköistä että tämän kuun lopulla saamme isohkon sähkölaskun. Ihmiset täällä lämmittävätkin talojaan usein turpeella tai öljyllä. Tämä näkyy ja haisee iltaisin kaduilla kävellessä, sillä savupiippujen savut yleensä laskeutuvat maantasolle. Talot Galwayssa ovat myös hyvin matalia ja täällä on erittäin vähän kerrostaloja.
Kierrättäminen ja jätteen kerääminen Irlannissa on myös aika erilaista. Irlannissa kaikki kierrätettävä (paitsi lasi) laitetaan yhteen jäteastiaan ja ei kierrätettävät toiseen. Tämä aiheutti ensimmäisinä viikkoina pientä hämmennystä, sillä emme olleet varmoja mitkä kaikki ovat kierrätettäviä ja mitkä eivät. Biojäte menee täällä perusjätteen joukkoon ellei omista omaa kompostia. Ainoastaan lasille on oma roska-astiansa. Kierrätettävät asiat myös hiukan eroavat siitä mitä kierrätämme Suomessa, sillä täällä myös muovi rasiat voi laittaa kierrätettävien joukkoon. Enpä sitten tiedä, kuinka kierrätettävät jätteet sitten lajitellaan ja kuinka hyvin kierrättäminen täällä toteutuu.
Monessa pubissa on melkein joka ilta livemusiikkia. Joskus se on rokkia ja joskus perinteistä irlantilaista musiikkia. Ehkä tätä olisi Suomessakin, jos vaan tietää mihin mennä. Pubeissa tuntuu käyvän väkeä viikon jokaisena iltana, sillä ihmisillä on tapana käydä oluella töiden jälkeen ja opiskelijoiden bileet ajoittuvat yleensä maanantai-, tiistai- ja keskiviikkoilloille. Yöelämässä olemme huomanneet sellaisen erikoisuuden, että kaikki baarit ja yöklubit menevät aina kiinni viimeistään klo 2.00. Ihmiset yleensä siirtyvätkin baareista ja klubeista kadulle bilettämään ja rellestämään.
Irlantilainen luonto eroaa paljon Suomesta. Täällä on erittäin vähän puita ja oikeastaan kaikki puut joita täällä näkee ovat maanomistajien istuttamia. Maanomistajat saavat kuulemma valtiolta rahaa, jos he istuttavat tontilleen metsää. Irlanti on myös yllättävän mäkinen maa. En ollenkaan osannut kuvitella kuinka suuria korkeuseroja ja upeita maisemia täällä voikaan olla. En tiedä voiko mäkiä täällä kutsua vuoriksi sillä niiden korkeudet vastaavat aikalailla Lapin tuntureiden korkeuksia. Mutta perus irlantilainen maisema on heinää, nurmikkoa, lampaita, mäkiä, merta ja kiviaitoja. Kiviaitoja on tosiaan ihan joka puolella ja kilometritolkulla. Janne osaa ehkä kertoa paremmin millaisia kasvilajistollisia eroja Suomella ja Irlannilla on, joten en nyt käsittele niitä tässä.
Yksi asia mikä minua Irlannissa ja Galwayssa on myös ihmetyttänyt, on irtonaiset koirat. Olemme huomanneet, että täällä liikkuu paljon kulkukoiria, jotka kävelevät kaduilla oikeastaan mistään välittämättä. Mutta se asia mikä minua ihmetyttää on, kuinka ihmiset pitävät koiriaan vapaana ulkoiluttaessaan niitä. Todella harva pitää koiraansa hihnassa kun he ovat kävelemässä kaupungilla tai Salthillin rantaraitilla. Yksi päivä näin pyöräilevän miehen koiransa kanssa. Mies pyöräili Galwayn keskustassa ja hänen koiransa juoksi perässä vapaana. Hyvin nätisti koira kyllä odotti liikennevaloissa ja seurasi omistajaansa, mutta silti minua hirvitti. Autoilijat täällä nimittäin ajavat aika lujaa ja kävelijät sekä pyöräilijät (tässä miehenkin tapauksessa) eivät yleensä jaksa odottaa vihreiden valojen vaihtumista, vaan menevät silloin kun ihmisen mentävä rako autojen väliin tulee. Ihmisten luotto koiriinsa täällä näyttää kuitenkin olevan suuri, eikä laki ilmeisesti sano mitään koiran vapaana pidosta kaupungissa. Oman koiran kakan siivoamatta jättämisestä voi kuitenkin saada yli 1000 euron sakon.
Tässä tämän viikon pohdintoja. Ensi viikkoon!
Ensimmäisenä huomasimme tottakai vasemmanpuolisen liikenteen, mihin totuttelu on ehkä vieläkin kesken. Huomaan edelleen välillä katsovani ihan väärään suuntaan ylittäessäni tietä. Muita liikenteeseen liittyviä, juttuja on myös se että täällä suuriosa ihmisistä ajaa autolla jokapaikkaan. Galway on mielestäni pieni kaupunki ja autojen määrä on välillä yllättävä. Tämän viikon perjantaina saimme esimerkiksi todistaa suurehkon liikenneruuhkan, kun autoja oli jonossa noin kahden kilometrin matkan eivätkä ne oikeastaan liikkuneet minnekään. Tavallaan ymmärrän autoilla liikkumisen sillä kävelykadut ovat erittäin ahtaita sekä pyöräily tapahtuu yleensä autokaistoilla, mikä välillä näyttää melko pelottavalta. Myös sateinen ilmasto voi olla syy autojen suurelle määrälle.
Jokapäiväisessä elämässä olemme törmänneet myös talojen rakenteiden erillaisuuksiin. Irlannissa taloja ei ole rakennettu kauhean eristäviksi, joten tuuli ja kosteus pääsevät helposti ikkunoista sisään, mikä aiheuttaa tietenkin vilunväreitä ja ikävää hometta seinille. Nämä ongelmat voi tietenkin ratkaista pitämällä pattereita päällä, mutta sähkö Irlannissa on kuulemma todella kallista ja on hyvin todennäköistä että tämän kuun lopulla saamme isohkon sähkölaskun. Ihmiset täällä lämmittävätkin talojaan usein turpeella tai öljyllä. Tämä näkyy ja haisee iltaisin kaduilla kävellessä, sillä savupiippujen savut yleensä laskeutuvat maantasolle. Talot Galwayssa ovat myös hyvin matalia ja täällä on erittäin vähän kerrostaloja.
Kierrättäminen ja jätteen kerääminen Irlannissa on myös aika erilaista. Irlannissa kaikki kierrätettävä (paitsi lasi) laitetaan yhteen jäteastiaan ja ei kierrätettävät toiseen. Tämä aiheutti ensimmäisinä viikkoina pientä hämmennystä, sillä emme olleet varmoja mitkä kaikki ovat kierrätettäviä ja mitkä eivät. Biojäte menee täällä perusjätteen joukkoon ellei omista omaa kompostia. Ainoastaan lasille on oma roska-astiansa. Kierrätettävät asiat myös hiukan eroavat siitä mitä kierrätämme Suomessa, sillä täällä myös muovi rasiat voi laittaa kierrätettävien joukkoon. Enpä sitten tiedä, kuinka kierrätettävät jätteet sitten lajitellaan ja kuinka hyvin kierrättäminen täällä toteutuu.
Monessa pubissa on melkein joka ilta livemusiikkia. Joskus se on rokkia ja joskus perinteistä irlantilaista musiikkia. Ehkä tätä olisi Suomessakin, jos vaan tietää mihin mennä. Pubeissa tuntuu käyvän väkeä viikon jokaisena iltana, sillä ihmisillä on tapana käydä oluella töiden jälkeen ja opiskelijoiden bileet ajoittuvat yleensä maanantai-, tiistai- ja keskiviikkoilloille. Yöelämässä olemme huomanneet sellaisen erikoisuuden, että kaikki baarit ja yöklubit menevät aina kiinni viimeistään klo 2.00. Ihmiset yleensä siirtyvätkin baareista ja klubeista kadulle bilettämään ja rellestämään.
Irlantilainen luonto eroaa paljon Suomesta. Täällä on erittäin vähän puita ja oikeastaan kaikki puut joita täällä näkee ovat maanomistajien istuttamia. Maanomistajat saavat kuulemma valtiolta rahaa, jos he istuttavat tontilleen metsää. Irlanti on myös yllättävän mäkinen maa. En ollenkaan osannut kuvitella kuinka suuria korkeuseroja ja upeita maisemia täällä voikaan olla. En tiedä voiko mäkiä täällä kutsua vuoriksi sillä niiden korkeudet vastaavat aikalailla Lapin tuntureiden korkeuksia. Mutta perus irlantilainen maisema on heinää, nurmikkoa, lampaita, mäkiä, merta ja kiviaitoja. Kiviaitoja on tosiaan ihan joka puolella ja kilometritolkulla. Janne osaa ehkä kertoa paremmin millaisia kasvilajistollisia eroja Suomella ja Irlannilla on, joten en nyt käsittele niitä tässä.
 |
| Irlantilaista maisemaa |
Tässä tämän viikon pohdintoja. Ensi viikkoon!
-Venla
