Vaihtoblogi

Maanantai ja tiistai olivat kiireen täyttämiä päiviä, sillä minun tuli palauttaa kaksi kirjallista raporttia yliopistossa suorittamiini kursseihin liittyen ennen keskiviikkona käynnistyvää Lontoon matkaamme. Maanantaina olinkin yliopistolla aamukymmenestä iltakuuteen tuottamassa karttoja ArcGIS-paikkatieto-ohjelmistolla sekä kirjoittamassa raporttia siitä, mitä paikkatieto-ohjelmistot oikeastaan ovat. Tiistaina laadimme Venlan kanssa loppuun kasviekologian kurssiin liittyneen laboratoriotyöskentelyraportin. Lisäksi juoksin kiireisesti ympäri kampusta tallentamassa paikkatietokurssiin liittyviä yliopiston pyöräparkkipaikkojen koordinaattipisteitä. Tiistai oli samalla myös ystävänpäivä, mutta päätimme Venlan kanssa juhlistaa sitä kiireiden helpottaessa vasta Lontoossa. Kämppiksiämme muistimme kuitenkin sydänsuklaarasialla. Täällä Irlannissa ystävänpäivän merkitys näyttäisi olevan varsin suuri ja ystävänpäivä on täällä enemmänkin pariskuntien juhla kuin kavereiden. Kaupat olivat alkuviikosta täynnä ystävänpäivärekvisiittaa, kuten sydäntyynyjä, kukkakimppuja ja suklaarasioita. Lisäksi ravintolat houkuttelivat pareja syömään illallista ulkona. Vaikka sovimmekin Venlan kanssa viettävämme ystävänpäivää vasta Lontoossa, yllätin hänet kuitenkin ruusulla ja kuohuviinipullolla. Venla puolestaan yllätti minut suklaarasialla J.

Keskiviikkoaamuna herätyskello soi 03:00, minkä jälkeen söimme aamupalan, tarkastimme pakkaamamme matkatavarat sekä kävelimme aamuneljältä Galwayn keskustasta Dublinin lentokentälle lähtevään bussiin. Yöunet olivat vähäiset johtuen myöhäisestä nukkumaanmenoajasta ja omasta matkajännityksestä. En saanut nukuttua bussissakaan kunnolla, mutta onneksi Venla sai vähän paremmin. Bussi oli ajoissa lentokentällä ja lentokone pääsi nousemaan puoli yhdeksän aikaan Dublinista kohti Lontoon Stanstediä. Olimme ostaneet sekä Galwayn keskustasta Dublinin lentokentälle että Stanstedin lentokentältä Lontoon keskustaan ajaviin busseihin molemmin suuntaiset liput etukäteen netistä, joten jännitimme busseihin ehtimistä. Ehdimme kuitenkin busseihin hyvin. Luimme myös, että liikennöivä bussiyhtiö Citylink päästää ennakkoliput ostaneet asiakkaat matkustamaan myös seuraavilla vuoroilla, jos lentokone on myöhässä. Ehdimme Lontoon Stanstedin lentokentällä jopa aiempaan bussivuoroon, mihin olimme liput ostaneet. Olimmekin Lontoon keskustassa jo 11 aikaan. Täytyy kyllä sanoa, että olihan se heti ensivaikultemasta lähtien suurkaupunki Galwayhin nähden. Ensitöiksemme latasimme Oyster card -matkakortteihin rahaa, jotta pääsisimme liikkumaan sujuvasti ympäri Lontoota metrolla, junalla ja busseilla. Muutaman sata metriä Lontoossa käveltyäni huomasin, että punaiset bussit, Austin-merkkiset taksit sekä punaiset puhelinkopit olivat juuri sellaisia kuin olin niiden entuudestaan kuvitellut olevankin. Ensimmäisenä Venla vei minut katsomaan Towerin linnaa ja Towerin siltaa. Tämän jälkeen kuljimme Thames joen rantaa eteenpäin ja havaitsimme suuren maailmanpyörän (London Eye) sekä modernin taiteen museon (Tate Modern), jossa myös vierailimme. Sain huomata heti ensimmäisenä päivänä, että Lontoon kaupungin rakennukset ovat varsin heterogeeninen joukko, sillä talojen korkeudet, muodot ja kattorakenteet vaihtelevat suuresti. Se, että rakennukset poikkeavat toisistaan niin kooltaan kuin muodoltaan lisäävät mielestäni kaupunkiympäristön viihtyisyyttä. Keskiviikon kääntyessä kohti iltaa kävimme vielä katomassa Big Benin ja Buckinghamin palatsin, jossa pääsin näkemään karvalakkisotilaita. Lisäksi vierailimme St Jamesin puistossa, jossa näimme pelikaaneja ja varsin monipuolista hanhilajistoa. Lisäksi Pohjois-Amerikasta tuodut harmaaoravat näyttivät viihtyvän puistossa. Eurooppalaisista punaoravista ei ollut tosin Lontoossa merkkiäkään. Illan muuttuessa pimeäksi kävimme kirjaamassa itsemme hostelliin, jonka jälkeen lähdimme etsimään illallisen syömiseen sopivaa ravintolaa.

Varhain torstai-aamuna kävimme syömässä englantilaisen aamupalan Regency Cafe -nimisessä ravintolassa, joka on tullut maailmalle tutuksi useiden elokuvien kuvauspaikkana. Aamupalan syötyämme lähdimme bussilla kohti Venlan Au pair -aikojen isäntäperheen asuntoa. Löysimme asunnon helposti ja Venla totesi nopeasti ikkunoista näkyvien huonekalujen perusteella perheen todennäköisesti asuvan yhä edelleen asunnossa. Asunnon nähtyämme kiertelimme Greenwichin puistossa, joka sijaitsi aivan isäntäperheen asunnon vieressä. Puistossa havaitsimme vanhoja lehtipuita, harmaaoravia, peuroja sekä ketun. Puistoa voisi mielestäni pitää esimerkkinä kestävän kehityksen mukaisen vihreän infrastruktuurin toteuttamisesta kaupunkiympäristössä, sillä ihmisillä oli tilaa nauttia puiston hiljaisesta tunnelmasta ja monimuotoisesta lajistosta. Koko puisto oli täynnä suuria puita, joiden oksissa olevissa koloissa oli paljon pesäpaikkoja monille lajeille. Vaikka puisto oli suurimmaksi osaksi ihmisten virkistäytymiseen tarkoitettua aluetta, oli sen sisällä myös aidattu luonnontilainen puistoalue, jossa oli runsaasti lahopuuta ja sen puusto oli eri-ikäisrakenteista. Kestävän viherrakenteen toteuttaminen onnistui puistossa hyvin, sillä ihmisten oli helppo nauttia puistoekosysteemin kulttuuripalveluista, kuten puiden väleistä näkyvästä maisemasta kohti Lontoon keskustaa sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaista tarinoista, jotka liittyivät vanhoihin puihin. Ekosysteemien kulttuuripalveluiden toteuttamisen ohella luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen huomioitiin luonnontilaisella metsäalueella sekä puistoalueen huonokuntoisia puita säilyttämällä.