Archive for helmikuuta 2017

Irlantilaista meininkiä

26.2.2017 – 13:38

Tämä viikko menikin sitten ilmeisesti Lontoon reissusta palautuessa, sillä ei tehty mitään kauhean jännittävää. Ja kuten kämppiksemme totesivatkin meille: tarvitsisimme lomaa lomaltamme. Mutta olihan se hieno reissu, vaikka jalkojamme koeteltiin kaiken sen kävelemisen ansiosta. Sää on ollut hyvin sateinen ja harmaa, mikä voi olla myös osa syy väsymykselle. Aika perus irlantilainen sää siis. Saimme myös kokea torstaina Doris myrskyn, joka taisi kuiten iskeä pahemmin Britanniaan. Ainakin uutisten perusteella. Täällä vaan lenteli roskia ympäriinsä ja seuraavana aamuna kadut olivat täynnä roskaa ja oksia yms. Ja ilmeisesti useasta paikasta Irlannissa oli myös katkennut sähköt. Toki tällä viikolla alkoivat myös uudet kurssit ja edellisen jakson kursseihin oli vielä raportti kirjoitettavana (joka itseasiassa on edelleen kirjoitettavana...). Uusien luokkahuoneiden löytäminen ja uuteen aikatauluun sopeutuminen on vaatinut totuttelemista. Itselläni alkoi GIS-kurssi ja ensi viikolla alkaa ympäristömikrobiologian kurssi, johon kuuluu myös muutama laboratoriotunti. Tämä tarkoittaa pitkiä päiviä tuleville viikoille. No mutta ei sentään yhtä pitkiä päiviä kuin kämppiksellämme Sisselillä on. Hänellä on muutamana päivänä viikossa tunteja alkaen klo 9 aina klo 20 asti.

Random kukkakuva Lontoosta. Ei olla otettu kauheasti kuvia tällä viikolla :D
Pääsimme jälleen Jannen kanssa kokkailemaan kämppiksillemme keskiviikkona. Teimme kasvispihvejä ja perunamuussia ruskealla kastikkeella. Vähän jännitti sillä kokatessamme asioita tuntui menevän pieleen mm. ruskeakastike ei ollut aivan sellaista mitä olimme ajatelleet ja muutaman aineksen osalta meidän piti improvisoida. Mutta kehuja saimme silti. Olin vähän yllättynyt. Pääruuan jälkeen tarjoilimme Jannen spesiaalin eli omenapiirakan, johon etenkin chileläinen kämppiksemme ihastui täysin ja pyysi reseptiä. Se onnistui kyllä todella hyvin! Eipä se piirakka ole tainnut koskaan epäonnistua. Kyseinen omenapiirakka tehtiinkin sitten uudestaan viikonloppuna chileläisen kämppiksemme (Rebecan) toimesta. Hänellä oli tänä viikonloppuna kaveri käymässä ja hän kehui omenapiirakkaa kaverilleen ja halusi tämän maistavan sitä. Nyt sunnuntaina ajattelimme myös tehdä laskiaispullia. Pitäisi kyllä lähte vielä ostamaan kermavaahtoa sekä kardemummaa. Kardemummaa ei myydä täällä samalla tavalla kuin Suomessa vaan isoina palkoina. Vielä pohdimme, että jaksammeko nähdä niin paljon vaivaa pullien eteen että ostaisimme kardemumman palkoina. Se selviää ensi viikon blogissa sitten. :D


Viikko oli muuten hyvin hiljainen, mutta viikonloppuna saimme itsemme ulos. Perjantaina lähdimme ulos Rebecan ja hänen kaverinsa kanssa seuraamaan Galwayn yöelämää. Lauantaina menimme seuraamaan Rugby -peliä pubiin nimeltä Skeff. Kyseisestä pubista on tullut yksi lempi pubeistamme. Toki emme ole vielä kauhean monessa pubissa kerennyt käymäänkään. Ottelu oli Irlanti vastaan Ranska ja paikalla oli paljon väkeä. Tulimme paikalle ehkä hiukan liian myöhään (puoli tuntia ennen pelin alkua), joten emme saaneet enää istumapaikkaa. Kunnon seisomapaikankin löytäminen, josta näki televisioruudun tai valkokankaan, oli hankalaa. Monet olivat pukeutuneet Irlannin väreihin ja joillain oli myös kasvomaaluksia mm. Irlannin lippu poskessa. Paikalle oli myös uskaltautunut ranskalaisia kannustamaan omaa maataan. Tunnelma oli mahtava. Ihmiset juttelivat ja hurrasivat ja kannustivat Irlantia. Ranskalaiset hurrasivat omalle joukkueelleen. Pelin alussa yritimme päästä perille urjeilulajin säännöistä. Tanskalainen kämppiksemme Sissel tiesi jonkinverran rugbystä, joten pääsimme hyvin nopeasti kärryille pelin kulusta. Mutta olihan se huvittavaa seurata kun koko ajan miehet olivat maassa läjässä ja pallon kanssa pääsi juoksemaan aina vain muutaman sekunnin kerrallaan. Pelin alku oli melko jännittävä, sillä Ranska otti johdon. Kuitenkin pian Irlanti kiri ohi ja lopulta voitti melko selkeästi.

Rugby
Muuten ollaan vaan tehty perusarki -juttuja. Ollaan opiskeltu, syöty ja nukuttu. Itse olen käynyt salilla ja Janne on käynyt pelaamassa pingistä. Oma kajakkiharrastukseni on vähän jäänyt, sillä olemme olleet hyvin kiireisiä muutamat viikot ja en ole koskaan ollut vapaa silloin kun aloittelijoiden tunti on ollut. Nyt pelkään että olen jo jäänyt liian paljon jälkeen muista. Kämppiselämä on sujunut ihan hyvin. Vähän on ollut ongelmia lämpimän veden riittävyydessä, sillä meillä on käytettävissä yksi tankillinen lämmintä vettä joka päivä. Kylmä suihku kyllä virkistää ihan kivasti.

Sunnuntaina (eli tänään) oli tarkoitus lähteä Mountaineering klubin kanssa Connemaraan vaeltamaan. Nyt kun kerta ostettiin Lontoosta kunnon vaelluskengät. Sää tänään on kuitenkin sen verran huono ja epävakaa, että päätimme jättää sen välistä. Jopa klubin vakio irlantilaisjäsenet neuvoivat liittymään seuraan joku toinen kerta. Ehkä ensi viikolla.

- Venla

Permalink | Comment (0)

Kiirettä ja rentoutumista Lontoossa

19.2.2017 – 20:32

Tällä viikolla on valmistauduttu Lontoon matkaan, lennetty lentokoneella, matkustettu busseilla, metroilla ja junalla sekä rentouduttu mukavassa hotellissa.


Maanantai ja tiistai olivat kiireen täyttämiä päiviä, sillä minun tuli palauttaa kaksi kirjallista raporttia yliopistossa suorittamiini kursseihin liittyen ennen keskiviikkona käynnistyvää Lontoon matkaamme. Maanantaina olinkin yliopistolla aamukymmenestä iltakuuteen tuottamassa karttoja ArcGIS-paikkatieto-ohjelmistolla sekä kirjoittamassa raporttia siitä, mitä paikkatieto-ohjelmistot oikeastaan ovat. Tiistaina laadimme Venlan kanssa loppuun kasviekologian kurssiin liittyneen laboratoriotyöskentelyraportin. Lisäksi juoksin kiireisesti ympäri kampusta tallentamassa paikkatietokurssiin liittyviä yliopiston pyöräparkkipaikkojen koordinaattipisteitä. Tiistai oli samalla myös ystävänpäivä, mutta päätimme Venlan kanssa juhlistaa sitä kiireiden helpottaessa vasta Lontoossa. Kämppiksiämme muistimme kuitenkin sydänsuklaarasialla. Täällä Irlannissa ystävänpäivän merkitys näyttäisi olevan varsin suuri ja ystävänpäivä on täällä enemmänkin pariskuntien juhla kuin kavereiden. Kaupat olivat alkuviikosta täynnä ystävänpäivärekvisiittaa, kuten sydäntyynyjä, kukkakimppuja ja suklaarasioita. Lisäksi ravintolat houkuttelivat pareja syömään illallista ulkona. Vaikka sovimmekin Venlan kanssa viettävämme ystävänpäivää vasta Lontoossa, yllätin hänet kuitenkin ruusulla ja kuohuviinipullolla. Venla puolestaan yllätti minut suklaarasialla J.

Keskiviikkoaamuna herätyskello soi 03:00, minkä jälkeen söimme aamupalan, tarkastimme pakkaamamme matkatavarat sekä kävelimme aamuneljältä Galwayn keskustasta Dublinin lentokentälle lähtevään bussiin. Yöunet olivat vähäiset johtuen myöhäisestä nukkumaanmenoajasta ja omasta matkajännityksestä. En saanut nukuttua bussissakaan kunnolla, mutta onneksi Venla sai vähän paremmin. Bussi oli ajoissa lentokentällä ja lentokone pääsi nousemaan puoli yhdeksän aikaan Dublinista kohti Lontoon Stanstediä. Olimme ostaneet sekä Galwayn keskustasta Dublinin lentokentälle että Stanstedin lentokentältä Lontoon keskustaan ajaviin busseihin molemmin suuntaiset liput etukäteen netistä, joten jännitimme busseihin ehtimistä. Ehdimme kuitenkin busseihin hyvin. Luimme myös, että liikennöivä bussiyhtiö Citylink päästää ennakkoliput ostaneet asiakkaat matkustamaan myös seuraavilla vuoroilla, jos lentokone on myöhässä. Ehdimme Lontoon Stanstedin lentokentällä jopa aiempaan bussivuoroon, mihin olimme liput ostaneet. Olimmekin Lontoon keskustassa jo 11 aikaan. Täytyy kyllä sanoa, että olihan se heti ensivaikultemasta lähtien suurkaupunki Galwayhin nähden. Ensitöiksemme latasimme Oyster card -matkakortteihin rahaa, jotta pääsisimme liikkumaan sujuvasti ympäri Lontoota metrolla, junalla ja busseilla. Muutaman sata metriä Lontoossa käveltyäni huomasin, että punaiset bussit, Austin-merkkiset taksit sekä punaiset puhelinkopit olivat juuri sellaisia kuin olin niiden entuudestaan kuvitellut olevankin. Ensimmäisenä Venla vei minut katsomaan Towerin linnaa ja Towerin siltaa. Tämän jälkeen kuljimme Thames joen rantaa eteenpäin ja havaitsimme suuren maailmanpyörän (London Eye) sekä modernin taiteen museon (Tate Modern), jossa myös vierailimme. Sain huomata heti ensimmäisenä päivänä, että Lontoon kaupungin rakennukset ovat varsin heterogeeninen joukko, sillä talojen korkeudet, muodot ja kattorakenteet vaihtelevat suuresti. Se, että rakennukset poikkeavat toisistaan niin kooltaan kuin muodoltaan lisäävät mielestäni kaupunkiympäristön viihtyisyyttä. Keskiviikon kääntyessä kohti iltaa kävimme vielä katomassa Big Benin ja Buckinghamin palatsin, jossa pääsin näkemään karvalakkisotilaita. Lisäksi vierailimme St Jamesin puistossa, jossa näimme pelikaaneja ja varsin monipuolista hanhilajistoa. Lisäksi Pohjois-Amerikasta tuodut harmaaoravat näyttivät viihtyvän puistossa. Eurooppalaisista punaoravista ei ollut tosin Lontoossa merkkiäkään. Illan muuttuessa pimeäksi kävimme kirjaamassa itsemme hostelliin, jonka jälkeen lähdimme etsimään illallisen syömiseen sopivaa ravintolaa.

Pakollinen turistikuva puhelinkopin kanssa.
Towerin silta
Turisteiltiin Big Benin ollessa taustalla.
Venla Westminster Abbeyn edessä.

Varhain torstai-aamuna kävimme syömässä englantilaisen aamupalan Regency Cafe -nimisessä ravintolassa, joka on tullut maailmalle tutuksi useiden elokuvien kuvauspaikkana. Aamupalan syötyämme lähdimme bussilla kohti Venlan Au pair -aikojen isäntäperheen asuntoa. Löysimme asunnon helposti ja Venla totesi nopeasti ikkunoista näkyvien huonekalujen perusteella perheen todennäköisesti asuvan yhä edelleen asunnossa. Asunnon nähtyämme kiertelimme Greenwichin puistossa, joka sijaitsi aivan isäntäperheen asunnon vieressä. Puistossa havaitsimme vanhoja lehtipuita, harmaaoravia, peuroja sekä ketun. Puistoa voisi mielestäni pitää esimerkkinä kestävän kehityksen mukaisen vihreän infrastruktuurin toteuttamisesta kaupunkiympäristössä, sillä ihmisillä oli tilaa nauttia puiston hiljaisesta tunnelmasta ja monimuotoisesta lajistosta. Koko puisto oli täynnä suuria puita, joiden oksissa olevissa koloissa oli paljon pesäpaikkoja monille lajeille. Vaikka puisto oli suurimmaksi osaksi ihmisten virkistäytymiseen tarkoitettua aluetta, oli sen sisällä myös aidattu luonnontilainen puistoalue, jossa oli runsaasti lahopuuta ja sen puusto oli eri-ikäisrakenteista. Kestävän viherrakenteen toteuttaminen onnistui puistossa hyvin, sillä ihmisten oli helppo nauttia puistoekosysteemin kulttuuripalveluista, kuten puiden väleistä näkyvästä maisemasta kohti Lontoon keskustaa sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaista tarinoista, jotka liittyivät vanhoihin puihin. Ekosysteemien kulttuuripalveluiden toteuttamisen ohella luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen huomioitiin luonnontilaisella metsäalueella sekä puistoalueen huonokuntoisia puita säilyttämällä. 

Aamupalan jälkeen jaksaa.

Greenwichin puistossa.
Harmaaorava ja minä.

Torstai-ilta kului Lontoon luonnonhistoriallisessa museossa, jossa saimme muun muassa kokea miltä maanjäristys tuntuu sekä näimme dodon, sinivalaan ja dinosauruksia. Kolme tuntia ei tuntunut riittävän museon läpikäyntiin millään, sillä museossa oli niin monia eri osastoja. Illalla saimme suumme makeaksi M&M myymälästä ostetuilla karkeilla.

Dodo Lontoon luonnonhistoriallisessa museossa.
Venla M&M -myymälässä.

Perjantain vietimme ostoksia tehden Oxford Streetillä. Täytyy todeta, että siellä kauppoja on enemmän kuin missä yksi ihminen ehtii yhden päivän aikana käymään. Kävelymatkaakin kertyy useampi kilometri, jos tahtoo useammassa liikkeessä asioida. Itse ostin päivän aikana vaelluskengät ja farkut. Venla osti ainakin housut, vaelluskengät ja kylpypallon. Ostosten tekeminen ihmisiä täynnä olevalla Oxford Streetillä oli mielestäni ainakin päivän vilkkaimpaan aikaan epämiellyttävää. Nälkäkin pääsi yllättämään meidät ja jouduimme turvautumaan hampurilaisvälipalaan. Ehkä päivän mukavin ostoskokemus tapahtui Lush -nimisessä myymälässä, joka myi hajustettuja kylpypalloja. Myymälässä asiakaspalvelu oli erinomaista ja yrityksen myyntitaktiikka perustui kokemuksellisuuteen. Erilaisilla hajuilla ja väreillä sekä tunnelmallisella myymälän sisustuksella asiakkaat saatiin haluamaan ostamaan kylpypalloja. Venla valitsi kaikkien pallojen joukosta myyjän mielestä parhaan pallon. Rankan ostostentekopäivän päätteeksi kävimme rentoutumassa auringon laskussa Hyde Parkissa ennen hotelliin menoa.

Auringonlasku Hyde Parkissa.

Hotellimme (Blakemore Hyde park) sijaitsi arvokkaan näköisellä alueella ja se oikein hieno. Kylpyamme ja pehmeä sekä leveä vuode auttoivat rentoutumaan Lontoon reissun päätteeksi. Lisäksi söimme illallista hotellin erinomaisessa ravintolassa.

Kylpypallo ammeessa.

Lauantai-aamuna hotelliaamupalan päätteeksi ajoimme metrolla British museoon, jossa tutustuimme muun muassa muinaisen Kreikan aikaan sekä Afrikan ja Aasian historiaan. Museossa näimme paljon muumioita, faaraoita, ruukkuja, työkaluja ja aseita. Vierailumme museossa jäi kuitenkin pintaraapaisuksi Lontoon luonnontieteellisen museoon tekemämme vierailun tapaan, sillä museon koko yllätti meidät myös tällä kertaa. Tuon kokoiseen museoon tulisi varata aikaa mielestäni ainakin 4-5 tuntia 2 tunnin vierailun sijaan. Harmillisesti meidän oli lähdettävä jo klo 13 jälkeen Lontoon King’s Kross -nimiseltä rautatieasemalta Stanstedin lentokentälle lähtevään bussiin. Lentokentän turvatarkastuksessa jouduimme molemmat jostain kumman syystä läpivalaisulaitteeseen, metallinpaljastimen piipittäessä meille. Olimme ajoissa lentokentällä, joten teimme vielä ostoksia ja söimme ennen lentoa. Venla osti lentokentältä matkustustyynyn. Lentokone nousi ilmaan Lontoosta kauniissa auringon laskussa viiden aikaan ja Dubliniin laskeuduimme kuuden aikaan lennon ollessa hieman etuajassa. Väsyneinä matkustajina istuimme vielä bussimatkan Dublinin lentokentältä Galwayn kaupunkiin ennen kuin pääsimme nukkumaan.

Menossa British museoon.
Lento auringonlaskussa.
- Janne

Permalink | Comment (0)

Merilevää!

12.2.2017 – 19:43

Tämän blogitekstin kirjoittaminen venähtikin vähän myöhemmäksi, koska oltiin yhden yön kestäneellä retkellä Connemaran kansallispuistossa. Matkan järjesti kaksi yliopiston järjestöä ja sen tarkoituksena oli tutustua syötäväksi kelpaaviin merileviin. Oli aika jännää. Saimme opastetun kierroksen ympäri rantaa, minkä aikana maistelimme erilaisia merileviä tuoreeltaan. Noria, punaleviä ja vaikka mitä kaikkee. Omasta mielestäni levien mauissa ei ollut paljoakaan eroja, paitsi yhdessä, jonka maku oli tavallaan vähän tulinen. Paikka, josta keräsimme merilevää, oli upea ja mikä parempaa myös sää oli aurinkoinen! Ihan kuin oltaisiin oltu jossain välimeren lomakohteessa. Tosin kylmä viima mereltä ja alhaiset celciusasteet eivät olleet aivan sitä mitä sellaiselta maisemalta ehkä odottaisi.



Keräsimme merilevää myös mukaan sillä ajatuksenamme oli kokata merilevästä jotain syötävää illalle. Kukaan porukastamme ei ollut kyllä koskaan tehnyt mitään tuoreesta merilevästä. Merileväretkeltä selvittyämme siirryimme majoituspaikkaamme, joka sijaitsi Letterfrack-nimisessä pienessä kylässä. Hostelli oli oikein kotoisa. Makuusalit tosin olivat todella kylmät ja koko hostellissa taisi olla vain yksi huone, joka oli todella lämmin: olohuone. Melkein koko retkiporukka siis valtasi tämän olohuoneen illan ajaksi. Saman päivän aikana päätimme myös lähteä patikoimaan Diamond Hill:n huipulle. Patikointireitti lähti melkein hostellimme takapihalta. Kiipeäminen kesti noin puolitoista tuntia ja maisemat olivat upeat. Huipulta näimme mm. Kylemore Abbeyn, minne olimme tehneet reissun muutama viikko sitten. Ja no näkihän sieltä paljon muutakin, sillä päivä oli niin kirkas. Monet irlantilaiset ovatkin täällä oloaikanamme sanoneet että olemme onnekkaita kun tulimme juuri nyt Irlantiin, sillä talvi on ollut poikkeava. Yleensä talvella Irlannissa sataa paljon ja on kosteaa sekä melko kylmää. Nyt olemme saaneet nauttia useista aurinkoisista päivistä.


Illalla söimme kokattua merilevää, minkä maku ei ollut ollenkaan yhtä vahva kuin mitä se oli tuoreena. Mutta ihan hyvää kuitenkin. Ilta huipentui kun pelasimme korttia ja muita pelejä. Joukkoomme liittyi ryhmä brasiliasta ja ilta menikin hyvin rattoisasti pelaten ja naureskellen.

Kerätyn merilevän kokkailua
Aamuherätyksen hoiti hostellin pihapiirissä asustava kukko. Herätys tuli mukavasti noin klo 6 aikoihin. Jatkoimme kuitenkin uniamme vielä yhdeksään, milloin aamupala tarjoiltiin. Aamupala oli yllättävän hyvä hostellin aamupalaksi. Saimme puuroa, leipää, hedelmiä, kananmunia ja mikä tärkeintä kahvia. Aamupalan jälkeen suuntasimme pienelle kävelyllä hostellin takaa lähtevälle luontopolulle. Polun alue oli Irlantilaiseksi maastoksi hyvin epätavanomainen sillä sitä ympäröivät puut. Kävely puiden keskellä oli kuitenkin hyvin lyhyt.

Viikonlopun tunnelmat
Hostellin maskotti
Muuten viikko on ollut aika rauhallinen. Tiistaina kävimme Jannen kanssa elokuvissa hyödyntämässä opiskelija-alennuksen ja katsomassa Jackie-elokuvan. Elokuva kertoi John F. Kennedyn Jacqueline Kennedy Onassis vaimosta ja siitä kuinka hän koki aviomiehensä murhan. Elokuva kertoi paljolti siitä mitä kulissien takana tapahtui Jacquelinen näkökulmasta. Perjantaina Sissel teki meille ruokaa. Illalliseen kuului maukas katkarapukeitto riisin kera sekä Sisselin itse leipoma leipä. Jälkiruuaksi söimme suklaapullia, joita Tanskassa kuulemma tehdään niihin aikoihin kun me Suomessa vietämme laskiaista. Illallisen jälkeen pelasimme korttipelejä, joita Rebeca ja Sissel opettivat meille. Pelien jälkeen kävimme pubissa kuuntelemassa livemusiikkia ja tietenkin nauttimassa oluet. Itse olen ihastunut irlantilaisiin stouteihin, sillä ne ovat tähän asti olleet kaikki todella maukkaita. Pubin jälkeen Sissel ja Rebeca jatkoivat matkaansa kotibileisiin, jotka meidän täytyi jättää välistä aikaisen aamuherätyksen takia merileväretkelle.

Tämä vaati keskittymistä ja käden vakautta
Olen yrittänyt miettiä tämän viikon aikana, mitä haluaisin sanoa Irlannista ja Galwaysta. Ollaan jo aika paljon kerrottu, mutta ehkä tässä tekstissä voisin käsitellä hiukan millaisia eroja olen huomannut Irlannin ja Suomen välillä. En ole enää ihan varma mitä Janne on jo tässä blogissa käsitellyt, joten toistoa voi ilmetä.

Ensimmäisenä huomasimme tottakai vasemmanpuolisen liikenteen, mihin totuttelu on ehkä vieläkin kesken. Huomaan edelleen välillä katsovani ihan väärään suuntaan ylittäessäni tietä. Muita liikenteeseen liittyviä, juttuja on myös se että täällä suuriosa ihmisistä ajaa autolla jokapaikkaan. Galway on mielestäni pieni kaupunki ja autojen määrä on välillä yllättävä. Tämän viikon perjantaina saimme esimerkiksi todistaa suurehkon liikenneruuhkan, kun autoja oli jonossa noin kahden kilometrin matkan eivätkä ne oikeastaan liikkuneet minnekään. Tavallaan ymmärrän autoilla liikkumisen sillä kävelykadut ovat erittäin ahtaita sekä pyöräily tapahtuu yleensä autokaistoilla, mikä välillä näyttää melko pelottavalta. Myös sateinen ilmasto voi olla syy autojen suurelle määrälle.

Jokapäiväisessä elämässä olemme törmänneet myös talojen rakenteiden erillaisuuksiin. Irlannissa taloja ei ole rakennettu kauhean eristäviksi, joten tuuli ja kosteus pääsevät helposti ikkunoista sisään, mikä aiheuttaa tietenkin vilunväreitä ja ikävää hometta seinille. Nämä ongelmat voi tietenkin ratkaista pitämällä pattereita päällä, mutta sähkö Irlannissa on kuulemma todella kallista ja on hyvin todennäköistä että tämän kuun lopulla saamme isohkon sähkölaskun. Ihmiset täällä lämmittävätkin talojaan usein turpeella tai öljyllä. Tämä näkyy ja haisee iltaisin kaduilla kävellessä, sillä savupiippujen savut yleensä laskeutuvat maantasolle. Talot Galwayssa ovat myös hyvin matalia ja täällä on erittäin vähän kerrostaloja.

Kierrättäminen ja jätteen kerääminen Irlannissa on myös aika erilaista. Irlannissa kaikki kierrätettävä (paitsi lasi) laitetaan yhteen jäteastiaan ja ei kierrätettävät toiseen. Tämä aiheutti ensimmäisinä viikkoina pientä hämmennystä, sillä emme olleet varmoja mitkä kaikki ovat kierrätettäviä ja mitkä eivät. Biojäte menee täällä perusjätteen joukkoon ellei omista omaa kompostia. Ainoastaan lasille on oma roska-astiansa. Kierrätettävät asiat myös hiukan eroavat siitä mitä kierrätämme Suomessa, sillä täällä myös muovi rasiat voi laittaa kierrätettävien joukkoon. Enpä sitten tiedä, kuinka kierrätettävät jätteet sitten lajitellaan ja kuinka hyvin kierrättäminen täällä toteutuu.

Monessa pubissa on melkein joka ilta livemusiikkia. Joskus se on rokkia ja joskus perinteistä irlantilaista musiikkia. Ehkä tätä olisi Suomessakin, jos vaan tietää mihin mennä. Pubeissa tuntuu käyvän väkeä viikon jokaisena iltana, sillä ihmisillä on tapana käydä oluella töiden jälkeen ja opiskelijoiden bileet ajoittuvat yleensä maanantai-, tiistai- ja keskiviikkoilloille. Yöelämässä olemme huomanneet sellaisen erikoisuuden, että kaikki baarit ja yöklubit menevät aina kiinni viimeistään klo 2.00. Ihmiset yleensä siirtyvätkin baareista ja klubeista kadulle bilettämään ja rellestämään.

Irlantilainen luonto eroaa paljon Suomesta. Täällä on erittäin vähän puita ja oikeastaan kaikki puut joita täällä näkee ovat maanomistajien istuttamia. Maanomistajat saavat kuulemma valtiolta rahaa, jos he istuttavat tontilleen metsää. Irlanti on myös yllättävän mäkinen maa. En ollenkaan osannut kuvitella kuinka suuria korkeuseroja ja upeita maisemia täällä voikaan olla. En tiedä voiko mäkiä täällä kutsua vuoriksi sillä niiden korkeudet vastaavat aikalailla Lapin tuntureiden korkeuksia. Mutta perus irlantilainen maisema on heinää, nurmikkoa, lampaita, mäkiä, merta ja kiviaitoja. Kiviaitoja on tosiaan ihan joka puolella ja kilometritolkulla. Janne osaa ehkä kertoa paremmin millaisia kasvilajistollisia eroja Suomella ja Irlannilla on, joten en nyt käsittele niitä tässä.

Irlantilaista maisemaa
Yksi asia mikä minua Irlannissa ja Galwayssa on myös ihmetyttänyt, on irtonaiset koirat. Olemme huomanneet, että täällä liikkuu paljon kulkukoiria, jotka kävelevät kaduilla oikeastaan mistään välittämättä. Mutta se asia mikä minua ihmetyttää on, kuinka ihmiset pitävät koiriaan vapaana ulkoiluttaessaan niitä. Todella harva pitää koiraansa hihnassa kun he ovat kävelemässä kaupungilla tai Salthillin rantaraitilla. Yksi päivä näin pyöräilevän miehen koiransa kanssa. Mies pyöräili Galwayn keskustassa ja hänen koiransa juoksi perässä vapaana. Hyvin nätisti koira kyllä odotti liikennevaloissa ja seurasi omistajaansa, mutta silti minua hirvitti. Autoilijat täällä nimittäin ajavat aika lujaa ja kävelijät sekä pyöräilijät (tässä miehenkin tapauksessa) eivät yleensä jaksa odottaa vihreiden valojen vaihtumista, vaan menevät silloin kun ihmisen mentävä rako autojen väliin tulee. Ihmisten luotto koiriinsa täällä näyttää kuitenkin olevan suuri, eikä laki ilmeisesti sano mitään koiran vapaana pidosta kaupungissa. Oman koiran kakan siivoamatta jättämisestä voi kuitenkin saada yli 1000 euron sakon.

Tässä tämän viikon pohdintoja. Ensi viikkoon!


-Venla


Permalink | Comment (0)

Hometta, oluita ja uusia ihmisiä

5.2.2017 – 14:39

Tässä blogitekstissä käsittelen (Janne) Suomen ja Irlannin ilmastossa ja luonnossa selvästi havaittavissa olevista eroista ja kerron viikon kohokohdista, kuten Tinder-, eikun Jodel-treffeistä.

Olemme todistaneet jo moneen kertaan sen, että Irlannin ilmasto on tasaisen kostea ja säätyyppi voi muuttua kymmenessäkin minuutissa aivan toisenlaiseksi. Suomen sääennusteissa pystytään arvioimaan sateen alkamis- ja päättymisajankohta sademäärän (mm) ohella melko tarkasti, mutta täällä sade-ennusteet eivät pidä lainkaan paikkaansa. Jos päiväksi on luvattu pilvistä tai sadetta, niin päivän aikana sataa varmasti, mutta sateen määrä ja sen kesto eivät noudata ennustetta. Luulen, että tämä johtuu siitä, suuri osa Eurooppaa kastelevista matalapaineista saa alkunsa Pohjois-Atlantin yllä ja kulkee muodostumisen vielä osin ollessa kesken Irlannin ylitse kohti Euroopan mannerta. Sade ei ole täällä koskaan useaa tuntia jatkuvaa niin kuin välillä Suomessa :D, vaan se kestää arvioni mukaan vain 2-15 minuuttia. Pilvisen/sateisen päivän aikana näitä 2-15 minuutin suihkuja tulee kuitenkin toistuvasti ja muuten on tasaisen pilvistä. Sääennusteet voivat kuitenkin pitää havaintojemme mukaan Irlannissa paikkansa silloin kun on luvattu aurinkoista säätä.

Tasaisen kostea Irlannin ilmasto on aiheuttanut minulle ja Venlalle ongelmia asunnossamme. Olemme havainneet, että yhdestä asuntomme seinästä valuu ajoittain vesipisaroita ja sen pinnalle muodostuu homepisaroita. Tällä viikolla saimme kauhistuksemme havaita, että mitään tavaroita ei voi pitää kaappien lattiantasossa olevilla hyllyillä, sillä ne homehtuvat. Minun rinkka oli ollut koko vaihdon ajan vaatekaapin lattialla ja se oli kauttaaltaan pienien homekasvustojen peittämä. Pesin rinkan matonpesuaineella ja nyt se on ehkä taas kunnossa. Lisäksi yöpöydän alimmassa laatikossa ollut lompakkoni homehtui, onneksi setelit sentään eivät :D. Tästä lähtien pidämme kaikkia kaappien ja vetolaatikoiden ovia vähän raollaan, etteivät homeongelmat toistu. Huoneen sähkökäyttöisiä pattereitakin tulee pitää useampi tunti päivässä päällä kosteuden vähentämiseksi.

Irlannin luonto on ollut tammi-helmikuun ajan kuin suomalainen lämmin loppusyksy. Vaikka puut pudottavatkin lehtensä talveksi, niiden runkoja ja kaikkia kivimuureja peittävät ikivihreät köynnöskasvit, kuten muratit. Myös kaupunkeja ympäröivä maisema on Irlannissa talvella vehreää, koska täällä on paljon laidunnettavia nurmialueita, joilla ruoho kasvaa jatkuvasti. Lehmät, lampaat ja hevoset myös laiduntavat ulkona ympäri vuoden. Suuri ero Irlannin luonnossa Suomen luontoon nähden on puiden vähyys. Täällä teiden varsilla kasvaa vain matalia pensaita ja muuten maisema on vehreää laidunmaata/niittyä tai avointa kivikkoa. Puita kasvaa kaupunkien istutettujen puurivien lisäksi lähinnä vain jokien ja purojen varsilla tai vuoristojen läheisyydessä. Ilmeisesti metsät on kaadettu täältä aikoinaan samaan tapaan kuin Englannista. Irlanti on yksi maailman pienimmistä maista metsän peittävyyden osalta. Teiden varsille on täällä kyllä jälkikäteen istutettu pieniä metsiköitä, mutta ne ovat arvioni mukaan 15-20-vuotiaita. Istutetut metsiköt kasvavat lisäksi tiheikköinä, joita ei hoideta. Puulajien kirjo on täällä suurempi kuin Suomessa. Täällä on useita Pohjois-Amerikkalaisia pihtalajeja ja jopa pyökkiä. Kevään kukkivat sipulikasvit, kuten lumikellot, krookukset, narsissit ja tulppaanit ovat olleet koko talven täällä valmiudessa kukkia. Niissä on jo kukkavarret valmiina aukeamaan sään lämmetessä. Olen jo bongannut kevään varhaisimpia narsissi- ja krookuslajeja kukassa.

Kevään varhaisimmat narsissit kukassa.
Siirrytäänpä sitten tämän viikon tapahtumiin. Alkuviikolla minulla alkoi jonkinlainen flunssa. Siinä oireena oli vain kurkkukipu ja yskä, eikä ollenkaan kuumetta. En osallistunut järjestötoimintaan alkuviikolla, koska en halunnut tulla kipeämmäksi tai tartuttaa mahdollista flunssaa muihin. Myös kämppiksellämme, Sisselillä ilmeni samankaltaisia oireita. Vilustuimmekohan edeltävän viikonlopun reissulla Cork-kaupungissa vai voisiko kurkkukivulla olla yhteys homehtuneeseen rinkkaan, joka nyt on pesty. Tiistai-iltana oli kuitenkin minun ja Venlan vuoro tehdä suomalaista ruokaa kämppiksillemme. Valmistimme pääruuaksi sienikastketta ja uunijuureksia, joita tarjoiltiin pienikokoisten keitettyjen perunoiden kanssa. Ruuan yhteydessä syötiin leivän sijaan Venlan omin kätösin leipomia karjalanpiirakoita, jotka olivat maailman parhaita <3. Venla myös leipoi jälkiruuaksi uunissa pannukakun, joka myöskin sulatti kaikkien sydämet kermavaahdon, mustikoiden ja mansikoiden kera. Meillä oli kovat paineet ruuan valmistamisen suhteen, mutta onnistuimme siinä mielestäni erityisen hyvin. Hankalaa oli mielestämme päättää kasvisruoka, joka olisi perinteistä Suomessa. Keksimme kyllä niin monia perinteisiä suomalaisia liharuokia.
Pääruoka ja karjalanpiirakoita.
Pannaria jälkiruuaksi.
Torstaina kurkkukivun jo vähän helpottuessa uskaltauduin pingis-klubin pelivuorolle, jossa oli edelliskertaan nähden paljon pelaajia paikalla. Pöydät eivät tällä kertaa riittäneet kaksinpeleihin, joten pelasin paljon nelinpelejä. Nelinpeleissä joutui myös tutustumaan useampaan ihmiseen kuin kaksinpeleissä. Tutustuin vuorolla paremmin kahteen Pohjois-Amerikkalaiseen vaihto-opiskelijaan sekä virolaiseen opiskelijaan, joka teki sekä kandidaatintutkintonsa että maisteritutkintonsa Irlannissa. Virolainen pelaaja opiskeli Galwayssä neljättä vuottaan ja sanoi, että olen ainoa suomalainen vaihto-opiskelija neljän vuoden aikana, joka on osallistunut pingis-klubin toimintaan.

Perjantaina kävimme ainoan luentomme jälkeen Venlan ja Sisselen kanssa kaupungilla Goyas-nimisessä kahvilassa maistamassa tutoreiden meille kehumia suklaakakkuja kahvin kera. Venla oli odottanut kahvilaan pääsyä pitkään ja suklaakakku vaikutti maistuvan hyvältä :P. Perjantai-iltana repäsimme ja lähdimme Siselen kanssa Jodel-treffeille. Sissel oli nimittäin viestitellyt Galwayn Jodel-kanavassa kahden tanskalaisen tytön kanssa ja päätimme lähteä perjantai-illan kunniaksi oluelle heidän kanssaan Skeff Late Bar-nimiseen kuppilaan. Kyllähän se vähän jännitti tavata internetin kautta uusia ihmisiä, mutta ilta oli lopulta hauska. Nämä kaksi tanskalaista naista olivat tulleet Irlantiin vasta kolme päivää sitten ja olivat vielä arkoja puhumaan englantia. Sissel puhuikin heidän kanssaan paljon tanskaa, jota Venlan kanssa mielenkiinnolla kuuntelimme. Toki itsekin olin todella arka puhumaan englantia ensimmäisten viikkojen aikana täällä ja vieläkin vähän arkailen puhumista. Tanskalaiset naiset tekevät työharjoitteluaan Irlannissa ja luultavasti tapaamme heidät vielä vaihto-opiskelujaksomme aikana.
Kakut on syöty ja olo on energinen.

Lauantaina lähdimme Venlan ja Sisselen kanssa yliopiston Erasmus-järjestön retkelle Moherin kalliojyrkänteille, jotka sijaitsevat noin 70 kilometrin päässä Galwayn kaupungista. Lähdimme lauantaiaamuna pikkubussilla yliopiston päärakennusten edestä ajamaan kohti määränpäätämme, mutta Healy tours-matkatoimiston opas ja samalla pikkubussin kuljettaja houkutteli meidät vierailemaan matkan aikana myös Aliwee Cave-nimisessä luolastossa. Luolassa saimme opastetun kierroksen, jossa meille kerrottiin karhujen asuneen muinaisina aikoina luolastossa, vaikka aiemmin Irlannissa ei uskottu eläneen karhuja ollenkaan. Lisäksi näimme luolastossa hienoja vesiputouksia sekä kalkkikivimuodostumia. Koska matkatoimiston opas halusi kertoa meille paljon ajomatkan aikana Irlannin historiasta ja pysähtelimme ottamaan useassa kohteessa valokuvia, olimme vasta iltapäivällä Moherin kalliojyrkänteillä. Maisemat Atlantin valtamerelle olivat henkeä salpaavia ja nautimme niistä useita valokuvia ottaen. Paikoin jyrkänteillä oli mutaista ja liukasta kuurosateista johtuen. Näimme erään turistin kaatuvan ja pyörivän mudassa oikein toden teolla. Jaoimme tapahtuneelle myötähäpeää. Lauantain reissun päätteeksi kävimme ostamassa makuoluita kauppakeskuksesta Venlan ja Sisselen kanssa, joista nautiskelimme illan korttipelejä pelaten.
Venlan tekemä GIF-tiedosto Moherin kalliojyrkänteistä.
Perjantai-illan Stoutit.

-Janne

Permalink | Comments (2)